Fosforilla on merkittävä tehtävä kaikissa elävissä organismeissa ja on kasveille ja eläimille olennaisen tärkeä ravinne. Sillä on keskeinen asema solun palamisprosessissa ja kasvin koko energiansiirrossa. Se on myös soluseinämien, DNA:n ja kaiken tyyppisten valkuaisten ja entsyymien rakennuselementti.
Nuorille kasveille fosfaatti on välttämätön; kasvi imee n. 3/4 elinkaarensa aikana kuluttamastaan fosforista elämänsä ensimmäisen neljänneksen aikana. Suurimmat fosforipitoisuudet löytyvät kasvin kasvavista osista: juurista, versoista ja johtosolukosta.
Fosforista lyhyesti
- Mikä se on ja mitä se tekee?
- Fosforilla on keskeinen rooli sekä soluprosesseissa että kasvin koko energiansiirrossa.
- Monen muun asian ohella fosfori on myös solun seinämien ja DNA:n rakennuselementti
- Mitä voit nähdä?
- Pienikokoiset kasvit, joiden lehdissä on purppuranvärisiä tai mustia nekroottisia osia.
- Epämuodostuneita ja käpristyneitä lehtiä.
- Mitä voit tehdä?
- Sekoita epäorgaanista fosfaattilannoitetta PERUSTEELLISESTI läpi koko ruukutusmultaseoksen tai – jos viljelet hydroponisessa järjestelmässä – lisää nestemäistä fosfaattia.
Puutoksesta kertovat oireet
Kasvit pysyvät melko pieninä ja niiden lehdissä on purppuranvärisiä/mustia nekroottisia osia, jotka myöhemmin muuttuvat epämuodostuneiksi ja kurtistuneiksi.
Puutoksen eteneminen
- Ensin kasvi muuttuu tummanvihreäksi – erisävyiseksi tummanvihreäksi (sininen/vihreä) kuin mitä kaliumin puutoksessa.
- Korkeuskasvu ja sivuversojen kehittyminen estyvät.
- 2–3 viikon kuluttua vanhoihin ja keski-ikäisiin lehtiin ilmestyy tummanpurppuranpunaisia/mustia nekroottisia täpliä, lehdistä tulee epämuodostuneita.
- Purppuranväriset/mustat nekroosialueet leviävät lehden varteen. Lehdet kääntyvät ja kiertyvät huomattavasti ja kuolevat pois.
- Kuolleet lehdet ovat kiertyneitä ja kurtistuneita ja tyypillisesti okraan vivahtavasti purppuranvärisiä, ja ne varisevat pois.
- Kasvi kukkii täysin, mutta sadosta tulee minimaalinen.
Puutoksen syyt
Koska fosfaattipitoisuudet ovat luonnossa hyvin pieniä, kasvin solujen sitoutuminen fosforiin tekee koko juuren kautta imeytymisen helpoksi. Tämän vuoksi puutosta ei ilmene kovin usein, paitsi kun:
- Viljelyalustan pH on liian korkea (enemmän kuin pH 7). Tällöin kasvi ei voi imeä fosforia, koska liukenemattomia fosforiyhdisteitä kehittyy.
- Maaperä on liian hapan tai siinä on liian paljon rautaa ja sinkkiä. Silloin fosfaatin imeytyminen estyy.
- Ruukutusmultaseoksesta on tullut sitova. Fosfaattia ei voi enää imeä.
Ratkaisut
Käytä aina epäorgaanisia fosfaatteja, sillä ne imeytyvät helposti. Sekoita fosfaattilannoite aina PERUSTEELLISESTI ruukutusmultaseokseen.
- Kun pH on liian korkea, happamoita alusta ohuemmalla fosforihappoliuoksella.
- Valitse valmisteet, joiden fosfaattipitoisuusprosentti on merkitty pakkaukseen, sen sijaan, että käyttäisit vaihtoehtoisia fosfaattia sisältäviä valmisteita, kuten kanan- tai karjanlanta.
