"Vaikka olen jo ehtinyt korjata muutaman sadon, täytyy tunnustaa, etten ole vieläkään täysin perillä viljelyn saloista. Ruukutusmultaseoksella kaikki meni aina pieleen. Ensin vettä oli liikaa, sitten liian vähän. Mutta kaikki tuo jäi, kun siirryin CANNA COCO -alustaan. Olen hyvä esimerkki siitä, että kookossubstraatti on idioottivarma."
Veden ohella ilma on erittäin tärkeä kasvin juuristolle. Eri alustatyypeillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että ilman lisääntyminen johtaa nopeampaan ja intensiivisempään juurtumiseen, 6–10 % suurempiin satoihin ja vähentyneeseen lannoitteiden käyttöön. Nopeampi ja intensiivinen juurtuminen tarkoittaa, että juuret pystyvät ottamaan paremmin vettä ja ravinteita, ja siten vastaamaan kasvin vaatimuksiin. Kun kastelupisaroita tihkutetaan harvemmin, saavutetaan korkeampi ilmapitoisuus. Mitä enemmän substraatista otetaan vettä, sitä vahvempi juuristosta tulee, ja kosteuden kyllästymistä tapahtuu harvemmin. Kokeilla on saatu selville, että tihkukastelu vain kerran päivässä johtaa siihen, että substraatissa on 3 % enemmän ilmaa. Pisarointia tapahtuu harvemmin, kun käytössä on CANNA COCO.
CANNA COCO rakentuu tuhansista kapillaarisista mikrosienistä, jotka säilyttävät vettä lähes 1 000 % omasta painostaan. Siksi kookos säilyttää valtavan määrän vettä ja ravinteita. Suositeltavaa on pitää alusta mieluummin kuivahkona kuin läpimärkänä. Märät olosuhteet ovat ihanteellinen elinympäristö sienitaudeille, kuten pythiumille. Kuivempi substraatti päästää lävitseen enemmän ilmaa juurille stimuloiden niitä siten imemään aktiivisemmin vettä ja ravinteita. Tämä johtaa nopeampaan kasvuun ja runsaampiin satoihin.
Toinen tärkeä tekijä on ajoitus. Jos kookos on päässyt liian märäksi, vähennä vedenantoa ja pidä siinä taukoa, kunnes kookos on kuivunut, aloita sen jälkeen taas normaali vedenanto. Kokeile kookoksen märkyys kädellä tai määritä sen paino nostamalla ruukkua tai levyä. Peukalosääntö täyteen kokoonsa kasvaneiden kasvien vedenannossa on 4–6 litraa vettä päivässä per m². Veden ja ravinteiden saatavuus varmistetaan parhaiten harventamalla tihkuttamiskertoja ja lisäämällä vedenannossa ravinteiden määrää. Tällä parannetaan myös vedenpoistoa.
Vedenannon tiheys riippuu haihtumisesta ja veden kulkeutumisesta kookoksessa. Yleinen sääntö on, että normaalioloissa ensimmäisten viikkojen aikana riittää yksi vedenanto päivässä; sen jälkeen kertoja voi lisätä kahteen päivässä; 2 tuntia valojen sytyttämisen jälkeen ja 2 tuntia ennen niiden sammuttamista. Huomaa, että juurten kasvikohtaisesti (pienet ruukut tai monta kasvia levyssä) pienempi tilavuus kuivaa kookoksen nopeammin. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tällaisille kasveille annetaan vettä useammin.
Luotettavin menetelmä ravinnetason mittaamiseen kookoksessa on 1: 1,5 -uuttomenetelmä.
Juuriympäristön EC ja pH voidaan määrittää tällä menetelmällä. Poistoveden pH ja EC yleensä poikkeavat juurten todellisesta tilanteesta, sillä kookos pystyy säilyttämään ja vapauttamaan ainesosia.
1:1,5 -analyysi on parasta tehdä 3–4 viikon kuluttua. Tavoitearvot EC-tasolle ovat välillä 1,1 ja 1,3 ja pH-tasolle välillä 5,5 ja 6,2. Erittäin korkeisiin EC-arvoihin liittyy riski palamisvaurioista. Palamisriskin pienentämiseksi kookos voidaan huuhdella happamoitetulla vedellä (CANNA pH- growth -valmisteella arvoon 5,8 happamoitettu pH).
Jos kova vesi on vahingoittanut satokasveja, PK13/14-valmistetta ja CANNA COCO -ravinteita voidaan antaa yhdessä. Jos hanavesi on erittäin kovaa, tämä yhdistelmä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Erittäin kova vesi sisältää suuret määrät kalsiumia ja pH-arvon asettamiseksi välttämätöntä happoa on suhteellisen paljon. Tämä johtuu veden korkeasta bikarbonaattitasosta. Kun PK 13/14 -valmistetta käytetään tällaisissa olosuhteissa, vesisäiliön saostumisriski kasvaa, mikä voi tietää tukoksia tihkusuuttimiin. Jos kasteluvetesi on erittäin kovaa, suosittelemme, että käytät pH-tason säätämiseen pH-grow (typpihappo) -valmistetta pH-bloom (fosforihappo) -valmisteen asemesta.