Kiertojärjestelmää käytettäessä on otettava muutama seikka huomioon. Veden on oltava hyvälaatuista, ravinteiden koostumuksen oikeanlainen ja kasvihuoneessa oikea lämpötila.
Veden laatu
Kiertojärjestelmissä veden laatu vaikuttaa suuresti saavutettaviin tuloksiin. Suuret bikarbonaatti-, natrium- ja kloridipitoisuudet tai runsaat määrät raskasmetalleja, kuten sinkki, rauta ja mangaani, aiheuttavat yleisiä, veden laatuun liittyviä ongelmia. Hanavesi, jonka EC on korkea (suurempi kuin 0,75), voi olla merkki suurista natrium- ja kloridipitoisuuksista, mistä saattaa seurata vaikeuksia. Käänteisosmoosisuodattimen avulla hanaveden suuria natrium- ja kloridipitoisuuksia voidaan pienentää.
Kaivovesi tai sinkkiputkissa syötetty vesi saattaa sisältää liian paljon raskasmetalleja. Lähde- tai pintavesi voi sisältää orgaanista saastetta ja torjunta-ainejäämiä, joilla saattaa olla haitallinen vaikutus kasvien kasvuun.
Koostumus
Erilaisten ravintoainesosien osuudet ovat tärkeämpiä kiertojärjestelmissä kuin missään muussa järjestelmässä. Tämä siksi, että kasvi vaikuttaa suoraan ravinnekoostumukseen. Kasvi ei ime kaikkia ravinteita yhtä helposti. Kalium (K), esimerkiksi, imeytyy helpommin kuin kalsium. Kierrätettävässä ravinneliuoksessa kaliumpitoisuus tihkuu paljon nopeammin, kalsium puolestaan saattaa kerääntyä. Toinen tärkeä ravinteisiin liittyvä asia on typen tyyppi. Jos typpeä annetaan nitraatin muodossa, kaliumin ja kalsiumin imeytyminen stimuloituu, kun taas samanaikaisesti ravinneliuoksen pH nousee; jos typpeä annetaan pääasiassa ammoniumin muodossa, tulos on päinvastainen.
Helpoin tapa välttää ravinteisiin liittyvät ongelmat on käyttää valmisravinteita, jotka koostumukseltaan soveltuvat kiertojärjestelmissä viljelyyn.
CANNA on kehittänyt tähän sarjan erityisravinteita: CANNA AQUA.
Taudit ja vitsaukset
Hydroponisten järjestelmien paras etu on, että käytettävät inertit substraatit ovat steriilejä eivätkä siten sisällä tauteja eivätkä rikkakasveja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tauteja ei milloinkaan esiintyisi. Kilpailevien mikrobien poissaolon vuoksi mahdolliset taudit ja vitsaukset voivat kehittyä paljon nopeammin, ja tautia aiheuttava home voi tartuttaa kaikki kasvit kierrätysveden myötävaikutuksella.
Tästä huolimatta, terveellisen mikroilmaston luomiseksi voidaan lisätä hyödyllisiä pieneliöitä tauteja hidastamaan. Myönteisiä pieneliöitä ovat esimerkiksi Bacillus Subtillus ja Trichoderma Harazium. Nämä mikrobit pystyvät tuottamaan antibiootteja ja entsyymejä, jotka pysäyttävät sienitautien kehittymisen.
Taudinaiheuttajasienet Pythium ja Fusarium ovat yleensä syynä kiertojärjestelmissä tavallisimmin esiintyviin tauteihin (lisätietoa Fusarium- ja Pythium-sienistä saat CANNA-tieto-oppaasta). Pythium on homesieni, joka tunkeutuu juuriin ja häiritsee veden ja ravinteiden imeytymistä. Juuret alkavat turvota ja niiden kärjet muuttuvat ruskeiksi. Lehdet usein kellastuvat ja niihin ilmestyy punaisia suonia. Fusarium-sienestä on tunnistettu sekä heikko että vahva, samoin kuin agressiiviset tyypit. Heikko Fusarium-tyyppi aiheuttaa haihtumiseen liittyviä ongelmia, joiden seurauksena kasvi muuttuu veltoksi. Agressiiviset tyypit aiheuttavat lähellä kasvin latvaa sijaitsevaan johtosolukkoon ruskeita väripoikkeamia. Varren tyvi muuttuu kovaksi.
Sienitautien torjumiseen ei valitettavasti ole olemassa tehokkaita menetelmiä. Kemiallisten sienimyrkkyjen käyttö ei ole suositeltavaa, sillä ne voivat olla vaaraksi sekä tuottajalle että kuluttajalle, sekä myös ympäristölle. Sveitsissä tehty tutkimus paljasti, että myytävänä olleista kasveista otetuista näytteistä 6 % oli torjunta-aineiden saastuttamia, kemiallisten sienimyrkkyjen epäasiallisen käytön seurauksena! Kehittymään päässeitä sienitauteja on usein vaikea torjua. Siksi onkin tärkeää tehdä kaikki mahdollinen näiden tautien estämiseksi ja nujertamiseksi. Viljelyssä käyttöönotettavia toimenpiteitä on useita: Pythium-tyypit kehittyvät nopeimmin yli 25 °C:n lämpötiloissa. Huolehtimalla siitä, että huoneen ja ravinneliuoksen lämpötilat pysyvät alhaisina, n. 20 °C:ssa, voit tyrehdyttää Pythium-sienen kasvun. Varmista, että lämpötila ei putoa alle 15 °C:n, sillä juurten imukapasiteetti heikkenee silloin liian paljon.
Sienitaudit eivät pidä myöskään kuivista oloista. Kuivat olosuhteet voidaan saavuttaa sillä, että ympäristön kosteutta ei päästetä nousemaan liian paljon yöaikaan ja että kasvien välissä oleva tila pysyy hyvin ilmastoituna, jolloin ympäristön kosteus ei pääse nousemaan liialliseksi. Toistaiseksi hyvä hygienia on osoittautunut parhaaksi aseeksi taistelussa sieniperäisiä tauteja vastaan. Homeitiöt voivat levitä helposti vaatteiden ja ihon välityksellä. Siksi tulisikin välttää saman päivän aikana käyntejä useilla eri alueilla, jos on syytä epäillä, että niissä on tauteja. Homeitiöt voivat levitä myös saastuneen materiaalin (kuten ruukut, joissa on yhä jälkiä homeesta) välityksellä. Huolehdi siitä, että aloituksessa käytetyt materiaalit puhdistetaan aina sadonkorjuun jälkeen, ennen uusien kasvien istuttamista! Tauteja voi tulla myös ostettujen pistokkaiden mukana. Osta pistokkaat vain luotettavilta toimittajilta tai käytä omia pistokkaita.
Lämpötila
Kasvin optimaalisten toimintojen kannalta oikea lämpötila on tärkeä. Huipputuloksiin yltämiseksi lämpötilan pitää olla vähintään 20 °C. Yli 30 °C:n menevät lämpötilat voivat aiheuttaa ongelmia lämpötilan suhteen herkille lajikkeille, erityisesti, jos siihen liittyy alhainen kosteus. Ongelmilta välttymiseksi lämpötilan pitää olla välillä 20 °C ja 30 °C.
Juurten hyvä kehittyminen vaatii, että ravinneliuoksen lämpötilan on oltava korkea (20–25 °C). Alle 15 °C:n lämpötilassa juurten imukapasiteetti heikkenee nopeasti; ravinteiden kuljetus kasvissa pysähtyy, mikä heikentää satoa. Kasvu hidastuu ja juuriston laatu huononee (vähemmän haaroja ja juurikarvoja). Ensimmäinen nähtävissä oleva merkki liian alhaisesta lämpötilasta on lehtien varsien, pääsuonten ja -varren muuttuminen purppuranvärisiksi. Jos lämpötila pysyy alhaisena liian pitkän aikaa, lehdissä voi myös alkaa näkyä epämuodostumia. Nitraatin, fosfaatin, magnesiumin, kaliumin, raudan ja mangaanin imeytyminen estyy useimmin alhaisen lämpötilan vallitessa.
Jos ero pimeän ja valoisan ajan lämpötiloissa on liian suuri, ongelmia voi tulla heti kun lamput on sytytetty. Lehdet ovat lämpimät ja vesi alkaa haihtua. Juuret ovat kuitenkin liian kylmät voidakseen imeä riittävästi vettä. Tästä johtuen kasvi roikkuu velttona ja alkaa ehkä kuihtua. Yritä välttää isoja eroja yö- ja päivälämpötiloissa (ero saa olla vain muutamia asteita). Optimaalisen lämpötilan ylläpitäminen juuriympäristössä on perusedellytys hyville tuloksille. Eräs edullinen keino lämpötilan ylläpitämiseksi on termostaatilla varustettu akvaarion lämmityselementti.
