Turve on luonnostaan melko hapan (pH 3,5–4,5), joten pH:n nostamiseksi pitää lisätä kalkkia. Suoraan kaupan hyllystä otettu ruukutusmultaseos sisältää aina kalkkia. Lisättävän kalkin määrä riippuu turpeen koostumuksesta. Turvemulta esim. tarvitsee pH-tason nostamiseksi aina enemmän kalkkia kuin turvepehku.
Prevent damage!
PKeskimäärin ruukutusmultaseos tarvitsee pH:n nostamiseksi 5–6 kg kalkkia per m3 (1 000 litraa). Kalkin lisäämisen jälkeen kestää muutama viikko, ennen kuin pH on vakaa. Jos kalkkia ei lisätä, tai ei lisätä tarpeeksi, eri ainesosien suuri pitoisuus, esim. mangaanin, raudan ja fosfaatin, imeytyy, mikä voi johtaa näkyviin liikaravitsemusoireisiin.
Kasvin alumiinipitoisuus voi nousta myrkylliselle tasolle, jolloin juuret ohenevat, se puolestaan johtaa siihen, että ravinteet imeytyvät huonommin. Jos ruukutusmultaseoksen pH on liian matala, lisää 20 gr kalkkia (Dolocal) 10 litraan vettä, tällä seoksella pH:n saa nousemaan yhden pykälän. Ruukutusmultaseoksen oikea happamuusaste on välillä 5,8–6,2. Lukemaa 6,2 korkeammat arvot voivat johtaa siihen, että fosfaatti tallentuu kalsiumfosfaatin muodossa, jolloin se on kasville vaikeammin saatavissa.
Mikä on RHP?
Markkinoilla olevien ruukutusmultaseosten laatu voi vaihdella suuresti. Alankomaissa RHP-säätiön toiminta tähtää turvevalmisteiden, multayhdisteiden, ruukutusmultaseosten ja substraattien – kuten kookos, perliitti, hohkakivi jne. – laadun ylläpitämiseen. Ne substraatit ja substraattikomponentit, joilla on RHP-laatumerkki, ovat turvallisia seoksia (vähän rikkakasveja ja tautivapaita), mutta ne eivät anna mitään takuuta hyvästä sadosta. Itse asiassa RHP-laatumerkki ei kerro mitään ruukutusmullan tarkasta rakenteesta ja kemiallisesta koostumuksesta. Ruukutusmultaseosten hinnat voivat vaihdella suuresti. Turvemultaan perustuvat ruukutusmultaseokset ovat yleensä halvempia kuin ilmavaan valkeaan turpeeseen perustuvat seokset, ja valkean turpeen karkeammat laadut ovat monin verroin kalliimpia kuin hienot laadut.
Luotettava mittausmenetelmä
Luotettavin tapa mitata ruukutusmultaseoksen ravinnepitoisuutta on käyttää 1:1,5- uuttamismenetelmää, jolla voidaan määrittää juuriympäristön EC ja pH. Normaalisti valumaveden EC ja pH vaihtelevat, koska ruukutusmultaseos pystyy pitelemään monia ainesosia tai jopa torjua ne. 1:1,5-analyysi on parasta suorittaa 3–5 viikon kuluttua. Helpoiten teet tämän analyysin noudattamalla seuraavia vaiheita:
- Ota ruukutusmultaseoksesta näyte. Voit tehdä sen maaporan tai lusikan avulla. Ota ruukutusmultaseosta monista eri paikoista, jotta näyte on edustava.
- Laita näyte astiaan ja kokeile, onko se tarpeeksi kostea. Kosteuden voi selvittää puristelemalla ruukutusmultaseosta kädessä; jos kosteus tulee ulos, seos on OK. Kasvata näytteen kosteuspitoisuutta lisäämällä siihen tislattua vettä. Sekoita ruukutusmulta hyvin veden lisäämisen jälkeen.
- Ota 250 ml:n mittakannu ja kaada siihen 150 ml tislattua vettä. Lisää ruukutusmultaa siten, että kannu tulee täyteen 250 ml:n rajaan asti, sekoita hyvin ja anna olla vähint. 2 tuntia.
- Sekoita hyvin vielä kerran ja mittaa pH. Suodata sekoitus ja mittaa EC. Tavoitearvot EC:lle ovat välillä 1,1 ja 1,3 ja pH:lle välillä 5,8 ja 6,2.
Paremmat tulokset
CANNA on suorittanut substraattiensa veden ja ilman suhteellisen tasapainon osalta käytännön kokeita erittäin huokoisista materiaaleista valmistetuilla ruukutusmultaseoksilla. Näitä multaseoksia verrattiin markkinoiden suosittuihin perliittiä sisältäviin ruukutusmultaseoksiin. Puolet kasveista laitettiin, eri viljelyhuoneissa, perliittiä sisältävään ruukutusmultaseokseen ja puolet ilmavampaan multaseokseen. Ilmasto-olot ja ravinteidenanto olivat kaikille kasveille samat. Kolmen viikon kuluttua voitiin nähdä selviä eroja. Ilmavassa multaseoksessa kasvaneet kasvit kasvoivat selvästi paremmin, keskimäärin 5 cm enemmän ja niiden varret olivat vahvemmat. Veltosti roikkuvia lehtiä oli yöaikaan vähemmän, merkki siitä, että kasvi sai riittävästi vettä pimeään aikaankin, mikä on optimaalisen kasvun ja kukinnan perusedellytys. Näiden kokeiden tulokset osoittavat hyvän ilmavuuden tärkeyden juuriympäristölle.
Onnistunut alku on puolet työstä!
Hyvä sato edellyttää onnistunutta alkua. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, että ostat nimenomaan käyttämällesi viljelymetodille soveltuvia siemeniä: sisä- tai ulkoviljely. Parhaan tuloksen saat, kun noudatat siementen idättämisessä seuraavia vaiheita.
- Laita siemenet vesilasiin. Vaihda vesi päivittäin, jos tarpeen. Siemen on elinkelpoinen, kun se avautuu ja pieni juuri tulee esiin.
- Älä päästä juuria liian pitkiksi, sillä ne voivat helposti katketa istutuksessa, jolloin kasvi ei pysty kasvamaan.
- Ota itäneet siemenet vedestä ja istuta ne varovasti jokainen omaan ruukkuunsa kaksi kolme senttimetriä syvään koloon, peitä siemenet huolellisesti multaseoksella. Ensimmäiset kasvit nousevat pintaan n. viikon kuluttua, ja jos kaikki menee hyvin, 80–90 % siemenistä tuottaa kasveja.
- Laita taimet hyvälaatuiseen ruukutusmultaseokseen, esim. CANNA Terra Professional - tai CANNA Terra Professional Plus -multaseokseen. Tiivistä multaseos kevyesti. Ilmavuus on erittäin tärkeää hyvän juuriston kehittymiselle.
- Älä koskaan kylvä liian syvään, itänyt siemen ei pysty silloin nousemaan esiin mullasta. Riittävä kylvösyvyys on n. 1,5 cm.
- Suosittelemme, että annat kasveille juurten kasvun stimuloimiseksi RHIZOTONIC-juuristimulaattoria 2 tai 3 kertaa ensimmäisen viikon aikana, se myös auttaa kasveja vakiintumaan.
- Anna kasveille CANNA Terra Vega -ravinnetta kasvuvaiheessa ja vaihda se CANNA Terra Flores -ravinteeseen kukintavaiheessa. Kukintavaihe alkaa ensimmäisten kukkien ilmaantuessa.
