Toukat elävät lehdissä, mutta heti tietyn kehitysvaiheen saavutettuaan ne pudottautuvat maahan tai kasvin alimmille lehdille, missä ne elävät kotelointia edeltävän vaiheen ja kotelovaiheen, kunnes täysin kehittynein siivin varustetut lisääntymiskykyiset aikuiset ilmestyvät. Kokonaisuudessaan ripsiäisen elinkaari on vain muutaman viikon pituinen.
Aikuinen ripsiäinen syö monenlaista, pääasiassa siitepölyyn perustuvaa ravintoa, mutta kasvin solukkoa ravintonaan käyttävä toukka aiheuttaa kasville kaikkein suurimmat vahingot. Toukka imee nestettä kasvin soluista, etupäässä lehdistä, mutta myös kukkien terälehdistä, versoista ja hedelmistä. Varhaisiin oireisiin kuuluu lehtien muuttuminen lähes läpinäkyviksi tai niihin ilmestyy mustia pisteitä (mitkä johtuvat uloste-eritteistä). Toukat rouhivat solukkoa kampaa muistuttavalla suuosallaan, jolloin solukosta tulee juokseva, helposti imettävä massa. Tavallisesti solukon päällimmäisin kerros on koskematon ja selkeän solukon ikkuna on nähtävissä värjäytyneen alueen keskellä. Koska ripsiäisen syljessä on tiettyjä myrkyllisiä aineita, tuholaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen kasvin versoissa tai kukissa voi esiintyä epämuodostumia. Jos tuholaishyökkäys on erittäin voimakas, lehdet voivat kuivua kauttaaltaan. Saalistajien uhkaamiksi jouduttuaan jotkut ripsiäiset, kuten kalifornianripsiäinen (Frankliniella occidentalis), erittävät muutaman tipan tietynlaista, pelotteeksi tarkoitettua ainetta. Nämä eritteet sisältävät dekyyliasetaattia ja dodekyyliasetaattia – feromoneja, jotka toimivat varoitussignaalina muille ripsiäisille.
Koska ripsiäiset kuljettavat mukanaan viruksia, on tärkeää seurata jatkuvasti viljelykasveja, jotta ripsiäiset havaitaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Liima-ansa on klassinen tähän käytettävä metodi. Liima-ansat ovat väriltään sinisiä, koska sininen väri vetää ripsiäisiä voimakkaasti puoleensa. Ansat on tutkittava muutaman päivän välein suurennuslasin avulla, jotta voidaan nähdä, onko niihin jäänyt ripsiäisiä (useimmiten siivellisiä aikuisia yksilöitä).
Jos ripsiäisiä löytyy, on ryhdyttävä asian vaatimiin toimiin, jotta saastumisriski saadaan minimoitua. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat ekologiset hyönteistentorjunta-aineet, kuten kaliumsaippua tai pyrethrumia sisältävät kasviuutteet, jos niiden käyttö on sallittua. Kasvit on suihkutettava perusteellisesti kauttaaltaan, koska ripsiäiset hakevat suojaa lehtisuonten alta, jolloin torjunta-aineiden on vaikeaa saavuttaa kaikkia niistä.
Ripsiäisiä vastaan käytävässä taistelussa voi myös hyödyntää hyönteisiä syöviä sieniä. Hyönteispatogeeninen sieni Beauveria bassiana on ripsiäisten torjunnassa yleisesti käytettävä sieni. Hyvin tärkeää on myös, että lattia ja työtaso pidetään puhtaina kasvi- ja maajäämistä.