Kaksi viljelykasveja uhkaavaa jauhiaislajia ovat etelänjauhiainen ja ansarijauhiainen. Jauhiaisia on vaikea tunnistaa tarkasti, koska niiden ominaisuudet vaihtelevat mm. isäntäkasvin ja olosuhteiden mukaan ja lajin varma määritys vaatii aina laboratoriotutkimuksen. Ansarijauhiaisen aikuisessa yksilössä ja kotelossa on kuitenkin vahamaista jauhoa yleensä enemmän kuin etelänjauhiaisella.
Jauhiaisesta lyhyesti
- Millaisia jauhiaiset ovat?
- Jauhiaiset ovat nivelkärsäisiä hyönteisiä, jotka kuuluvat Aleyrodidae-sukuun. Ne voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ja tuotannon menetyksen.
- Mitä voit nähdä?
- Värjäytymiä lehdessä, paikoissa, joissa hyönteiset ovat ruokailleet.
- Mitä voit tehdä?
- Paras tapa torjua jauhiaisia on estää satokasveja saamasta tartuntaa viruksesta, jota nämä hyönteiset kantavat mukanaan.
Jauhiaisen elinkaari
Jauhiaisen elinikä on 15–40 päivää, ympäristöoloista riippuen, erityisen tärkeä elinikään vaikuttava tekijä on lämpötila, sillä korkeassa lämpötilassa munat kehittyvät aikuisessa yksilössä nopeammin. Jauhiainen munii tavallisesti lehden alapinnalle, johon ne liimautuvat kiinni.
Vihannespunkin läsnäolon merkit
Suorat tuhot aiheutuvat siitä, että jauhiainen syö kasvia. Solunesteen imemisen seurauksena lehtiin ilmestyy värittömiä kohtia. Imemisen yhteydessä tuholaisista erittyy yhteyttämistuotteita kuljettaviin solukkoihin myrkyllisiä aineita, jotka sitten leviävät kaikkialle kasviin.
Tämä johtaa kasvissa metaboliseen epätasapainoon ja yleiseen heikkenemiseen, lehtivihreän puutokseen ja muutoksiin kukissa ja hedelmissä. Epäsuorana vahingollisena vaikutuksena nymfien erittämä melassi edesauttaa sienten, kuten nokihärmän (Capnodium sp.), kasvua lehdissä. Toiminnallaan tämä homesieni heikentää kasvin yhteyttämiskapasiteettia.
Vakavin vahinko, jonka jauhiainen sadolle aiheuttaa, on kuitenkin virusten tartuttaminen.
Torjuminen
Tärkeintä jauhiaisten torjunnassa on estää satokasveja saamasta tartuntaa viruksista, joita nämä hyönteiset saattavat kantaa mukanaan. Sen vuoksi onkin tärkeää hävittää satokasvien läheisyydestä kaikki rikkakasvit ja muiden kasvien jäänteet, sillä ne voivat toimia jauhiaisten elinympäristönä. Jos jauhiainen syö viruksen saastuttamaa rikkakasvia ja siirtyy sen jälkeen viljelykasveille, virus saattaa levitä helposti. Suojien, kuten verkkojen ja erilaisten katteiden, käyttö on myös hyvä keino estää tuholaisten hyökkäykset.
Menetelmät jauhiaisten torjumiseksi
Jauhiaisten torjunnassa voidaan myös hyödyntää laajaa joukkoa loisia, samoin kuin hyönteisiä syöviä hyönteisiä ja sieniä. Useimmat pedot syövät jauhiaisten munia ja nymfejä. Tähän kategoriaan kuuluu petokuoriainen (Delphastus catalinae). Harsokorennon toukat ja jotkin luteet ovat myös tehokkaita jauhiaisten hävittäjiä. Pienet vainokaisten (Aphelinae) heimoon kuuluvat pistiäiset ovat jauhiaistoukkien loisia. Pistiäiset munivat munansa toukkiin ja kehittyvät isäntäeläintään syöden.
